Ensi yönä klo 02 paukahtaa, kun Boston haastaa Philadelphian Itäisen Konferenssin välieräsarjan seitsemännessä pelissä.

Kyseessä on erittäin merkittävä ottelu, sillä Philadelphiasta saattaa tulla 3. joukkue NHL:n historiassa,  joka nousee 3-0 tappiotilanteesta 4-3 voittoon. Muut joukkueethan ovat Toronto Maple Leafs ja New York Islanders. Kukaan ei halua olla tuollaisen ottelusarjan häviäjä, mutta toisaalta kaikki haluavat olla tuollaisen ottelusarjan voittaja.

Bostonin joukkue oli näiden pudotuspelikarkeloiden suurimpia suosikkeja SC-finaaliin. Philadelphian ei uskottu menevän edes tälle toiselle kierrokselle New Jersey Devilssiä vastaan, vaikka voitot olivatkin runkosarjassa 5-1 Phillyn hyväksi. Pelasihan Piruissa sentään Martin Brodeur ja Kovy. Nämä olivatkin joukkueen parhaimmistoa tuossa sarjassa muiden suurin piirtein näyttäen persettään muulle joukkueelle kapteeni Langsia myöten.

Joukkueen hyökkäyksessä on ensi yönä suurta eroa Phillyn hyväksi, kun Bostonin riveistä puuttuvat 6 kk sivussa oleva Marco Sturm ja David Krejci. Nämä loukkaantumiset verottavat armotta joukkueen maalintekovoimaa, samalla äskettäin peleihin palanneen Marc Savardin hakiessa tuntumaa kentällä loukkaantumisensa jälkeen. Philadelphiassa aikoinaan pelannut  vanha sotaratsu Mark Recchi on intoutunut jälleen kovaan vireeseen ja tulee varmasti olemaan myös tärkeimmissä paikoissa esillä.

Miroslav Satan on yksi mielenkiintoisimmista pelaajista kotijoukkueelta. 35- vuotias slovakkihyökkääjä on kokenut Bruinsissa kuin uuden alun. Viime kaudella pingviineissä pelannut Satan oli kuin ei olisi ikinä NHL:ssä pelannutkaan. Nyt kuitenkin Bruins antoi mahdollisuuden ja Satan käytti sen.

21-vuotias Milan Lucic on myöskin kiinnostavaa seurattavaa Bruins vinkkelistä. Toissa kaudella NHL:n Youngstars-ottelussa pelannut hyökkääjä on tehnyt 5:ssä edellisessä ottelussa tehot 3+1 ja on lisäksi tehotilastossa plussalla yhden maalin verran.

Ja viimeisenä mainittakoon Kanadan joukkueessa Olympiakultaa voittaneen Patrice Bergeronin maali ja 3 syöttöä viidessä viime ottelussa ja +3.

Philadelhian hyökkäys onkin sitten vähintään yhtä mielenkiintoinen. Edellisessä postauksessa mainitun Leinon kanssa kiekkoilevat samassa ketjussa sentteri Daniel Briere ja Scott Hartnell. Hartnellin kiharatukka onkin jo monelle tuttu, kuten varmasti peliesityksetkin. Viime kaudella Hartnell kiekkoili varsin väkevästi Phillyn joukkueessa, mutta tällä kaudella mies on pyörinyt tilanteiden ulkopuolella, tuhlannut maalipaikkoja, sekä esiintynyt muutenkin varsin haluttomasti. Viime peleissä Hartnell onkin tehnyt jo hyvää tulosta tehopisteiden muodossa, mutta lisää kaivataan tältä kiharapäältä, jotta Philly tästä jatkoon menee.

Viime kaudella Daniel Carcillo, Arron Asham ja Glaude Giroux muodostivat yhden parhaimmista 3. ketjuista koko NHL:ssä. Nyt Carcillo saattaa pelata 1. kentässä. Carcillo on oikeastaan kaikkea sitä mitä NHL-joukkue näissä pippaloissa tarvitsee: Tehopisteitä, pikkusikaa, vastustajan horjuttamista (mediassakin, kun hän väitti Marc Savardin purreen häntä sormeen. Savard kertoi, että Carcillo yritti repiä häneltä hampaita suusta. Pelikieltoja ei tuomittu.), hyviä ajoja vastustajan maalille, jne.

4. ketjussa tänään(kin) pelaava Itävaltalainen Andreas Nödl on saanut paikan Phantomseista ja on täyttänyt paikkansa mukiinmenevästi. Jälleen hyvä nosto NHL-joukkueelta ja päästää kaveri haistelemaan Shown tunnelmaa.

Puolustuksessa on mielestäni tämän sarjan suurin taso ero. Puolustusta johtaa NHL:n pisin pelaaja Zdeno Chara ja Johnny Boychuck on alkanut pelaamaan kuten tuon tason puolustajan kuuluu (iso fyysinen puolustaja, joka taklaa ja laukoo kovaa). Loukkaantumiset vaivaavat tätäkin osastoa, kun saksalainen Dennis Seidenberg puuttuu puolustajistosta. Seidenberg pelasi viimeksi huhtikuun 3. päivänä Torontoa vastaan ja olisi tärkeää, että Seidenberg pystyisi pelaamaan tänään. Peli ei varmasti olisi kaksisen näköistä, mutta saattaisi auttaa joukkuetta jopa tehopisteiden muodossa. 5:ssä edellisessä ottelussa kaksi maalia ja tehotilasto +1.

Phillyn puolustus taasen on monta kaliiberia kovempi. Anaheimista hankittiin kovan luokan tekijä Chris Pronger. Pronger on jokaisella pelaamallaan kaudella pelannut myöskin pudotuspeleissä lukuunottamatta kahta ensimmäistä kauttaan. Pronger on ollut lähes täydellinen puolustaja tässä sarjassa, lukuunottamatta 3:n ottelun jäätymistä. Taisi Anaheim Ducksille koitua tappioksi tämä Prongerin menetys, kun pudotuspelit jäivät tällä kaudella väliin.

Kimmo Timonen on ehkä yksi aliarvostetuimmista pelaajista (tai ainakin puolustajista) NHL-tasolla, siksi niin varmaa Timosen esiintyminen kentällä on ollut jo pitkään. Timonen pelasi viime kaudella ykkösparissa Braydon Coburnin tai Matt Carlen kanssa. Timosen tehtävä oli aina himmentää vastustajan ykköshyökkääjät, kuten Ovetshkin muutaman kauden takaisessa pudotuspelisarjassa. Timonen ei ole niitä eniten maaleja siniviivalta lämäävä pakki, mutta tekee sitä suurelle yleisölle näkymätöntä mutta joukkueelle elintärkeää työtä illasta toiseen. Timonen oli ehkä tärkein yksittäinen pelaaja viime kauden Phillyssä ja fanitkin olivat pettyneitä, mikäli Timonen ei ottelussa pelannut.

Nyt tuota hommaa hoitaa pitkälti Pronger. Molemmat pelaavat yhdessä Carlen kanssa yli 20:ntä minuuttia per peli, joskus jopa 30:ntä. Timonen pelaa tätä nykyä siis 2. parissa joko Coburnin tai Carlen vuorotellessa vierellä.

Kolmosparissa viilettävät sitten tasoa alemmat puolustajat Ryan Parent ja Lukas Krajicek. Kolmantena vaihtoehtona on Latvialainen Oskars Bartulis, mutta häntä ei olla vähään aikaan nähty.

Maalivahdit ovat myös mielenkiintoista antia. Bostonin maalilla nähdään suomalaisväriä, kun Tuukka Rask yrittää torjua Flyerssin lähentelyt. Raskin annettiin kehittyä rauhassa Bostonin farmissa Providence Bruinsissa ja nyt tuo työ kantaa hedelmää.

Philadelphian maalilla nähdään myös hienosti pelannut Michael Leighton. Leighton piti 6:ssa ottelussa hienosti nollan tullen kesken pelin maalille Boucherin loukkaannuttua. Phillyn maalivahtihistorian tuntien olisi erittäin huonoa karmaa, jos tuo Flyerssin hieno kiri päättyisi jälleen maalivahtihärdelliin.

Tiukkaa peliä varmasti siis tulossa.

Montreal Canadiens eteni 3. kierrokselle ja pelaa jo nyt todellista superkautta. Saku Koivu lähti Habseista pois Anaheim Ducksiin viime kesänä ja sitä ennen Sakun aikakaudella Montreal ei ole juhlinut yhtään mitään. Koivun mennessä Duckseihin, pudotuspelit jäivät joukkueelta väliin pitkästä aikaa.

Olli Jokinen kiekkoili ensin Florida Panthersissa ja kun lähti Phoenixiin, näytti joukkue menevän poffeihin. Ihan niin ei kuitenkaan käynyt, vaikka mahdollisuuksia oli. Phoenix pääsi pudotuspeleihin vasta kun Jokinen poistui seurasta. Matka jatkui Calgary Flamesiin, jonka hyvä peli katkesi helmikuun siirtotakarajalla kuin seinään Jokisen tultua. Joukkue voitti ensimmäisen ottelun Philadelphiaa vastaan 1-5 Jokisen avulla vieraspelissä, mutta sen jälkeen tuli lunta tupaan. Peli ei toiminut loppurunkosarjan aikana, eikä poffeissakaan menestystä tullut.

Tällä kaudella Jokinen sai lähteä Calgarystä helmikuussa. Calgary ei päässyt pudotuspeleihin, eikä päässyt myöskään uusi seura New York Rangers. Jokinen tuhlasi runkosarjan viimeisessä ottelussa tasoittavan rankkarin Phillyä vastaan, ja Rangersin kausi päättyi siihen.

Mikähän on Jokisen osoite ensi kaudella?