Habitantit voittivat sitten tuon seitsemännen ottelun ja kukistivat viime kauden Stanley Cup mestarin. Ensimmäisellä kierroksella joukkue kukisti runkosarjan ykkösen ja varteenotettavan SC-voittajan ja nyt tämä. Kaikkien aikojen legendaarisin seura on pelaamassa parasta kauttansa sitten kannun voiton 1993.

Joukkue vei ensimmäisellä kierroksella lomille koko NHL:n kasvot, venäläistähti Alexander Ovetshkinin ja nyt toisella kierroksella Sidney Crosbyn. Kirsikkana kakun päällä päättyi myös NHL:n top-3 pelaajan Evgeni Malkinin kausi.

Sidney Crosby ei tässä sarjassa saanut itsestään juuri mitään irti. Tiedä sitten oliko kyseessä vastustajan hyvä pimentäminen vaiko väsymystä (Crosby ratkaisi Olympiakultaa Kandalle helmikuussa), mutta ne suuret tehot jäivät puuttumaan. Crosbyn vaietessa olisi Malkinin täytynyt nousta paremmin esiin, mutta nyt niin ei käynyt. Jotkut pingviinien kannattajat ovat juuri nyt valmiita myymään Malkinin joukkueesta pois, mikä on tietysti tappion koittaessa ehkä luonnollinen reaktio. Tarkemmin jos kyselisi mahdollista kauppaa vaikka ensi kauden kynnyksellä, niin vastaus olisi taatusti erilainen.

Molemmat supertähdet olivat myös miinuksella sarjan päätyttyä.

Pinkkujen maalivahti Fleury ei ollut ennen viime yön peliä hävinnyt koskaan sarjan 7:ttä peliä. Tulipahan sekin nyt korjattua. Hän ei ollut tänään voittava maalivahti. Hän ei ollut vahva ottelun tärkeimmillä hetkillä. Kuten Slovakian Bratislavasta kotoisin oleva virkaveli Jaroslav Halak Hapseilla. Halakkia on tullut hehkutettua jo niin paljon eri medioissa, että jätetään hänet nyt  kokonaan väliin.

Cammy teki ottelun voittomaalin Hapseille. Tällä hetkellä koossa pudotuspeleistä siis yhteensä 12 maalia. Treidi Montrealiin Calgarystä kirvelee aina vain enemmän ja enemmän.

Montreal ratkaisi pudotuspeleihin pääsyn vasta viimeisellä kierroksella jatkoaikatappiolla, nyt se on menossa 3:lle kierrokselle.

Vastustaja kolmannelle kierrokselle on vielä epävarma. Big Bad Bruins johti ottelusarjaa Broad Street Bulliesia vastaan jo 3-0, mutta niin vain Philly onnistui voittamaan viime yönä kolmannen kerran sarjan aikana. Phillystä voi tulla 3. joukkue NHL:n historian aikana, joka nousee 3-0 tappioasemasta voittoon.

Sarjasta enemmän huomisessa jutussa, mutta sanottava on, että mikäli vastassa onkin Philly, niin vastakkain ovat kaksi reilusti ylisuorittanutta joukkuetta. Häviäjän osa ei siis ole millään tavalla huono, vaikka sitä ei kukaan toivoisikaan.

Lännessä ovat vastakkain konferenssin 1. ja 2. Idässä taasen 8. ja 6./7. Konferenssin eroja kuvasi jo ensimmäisellä kierroksella se, että Idästä kaikki kolme divisioonan voittajaa kaatuivat (Washington, New Jersey, Buffalo), kun taas Lännessä kaikki kolme voittajaa jatkoivat toiselle kierrokselle (San Jose, Chicago, Vancouver). Ja minä kun pidin Läntistä Konferenssia parempana.

Kari Lehtonen teki Dallas Starsin kanssa 3:n vuoden ja 10.65 miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen. Lehtoseen siis luotetaan vielä, vaikka loukkaantumiset ovatkin olleet jatkuvana riesana. Valitettavaa vain on, että nyt alkaa olla Lehtosen uran viimeisiä hetkiä näyttää olevansa luotettava ykköskassari NHL-tasolla. Jos tuo menee puihin, voi edessä olla lähtö Eurooppaan tai jumiutuminen liigan alasarjoihin. Tietysti ketä haluaa enää pitää tuon tason kaveria esteenä omien nuorten maalivahtien kehitykselle.

Chris Chelios ilmoitti päättävänsä uransa. Loistava peliura ja vaikkei muutama edellinen kausi enää ollutkaan loistoa, niin varmasti toimi hyvänä mentorina nuorille puolustajille. Itsehän en ole nähnyt Cheliosin pelaavan kuin viime ja toissa kauden Detroitissa, ja jälki oli sen näköistä kuin tämän hetken vanhimman NHL-pelaajan jälki voi enää olla. Huippuvuodet jäivät näkemättä, mutta Stanley Cupit, Norris-palkinnot, yms. kertovat kaiken. Varma ehdokas Hockey Hall Of Fameen.

Aloin tässä miettimään pidempään noita pelaajien loukkaantumisia. Esim. tällä kaudella Ottawa Senatorssin isokokoinen puolustaja Andy Sutton jyräsi Penguinssin virkaveljen Jordan Leopoldin suoraan päähän. Taklaushan ei ollut törkeä, koska Leopold pelasi pää alhaalla. Hän pyörähti ilmassa ja putosi mahalleen kuin hänellä ei olisi ollut mitään kontaktia kroppaansa. Täysin velttona. Hänet autettiin ylös ja myöhemmin hänen kerrottiin olevan day-to-day. Hän jätti väliin vain muutaman pelin ja oli nopeasti taas pelikunnossa.

Boston-Philly sarjassa taasen saksalaishyökkääjä Marco Sturm yritti taklata Phillyn puolustajaa Matt Carlea, mutta taklaus osui hieman ohi. Hän pääsi vaivoin pukusuojaan ja hänen ilmoitettiin olevan sivussa yhteensä 6 kk. Nivelsiteitä oli jalasta mennyt ja leikkaushoito oli siis ainoa, mitä voitiin tehdä.

Nuo tapaukset pistävät miettimään, miten pienistä asiat  voivat joskus olla kiinni.

Jonahan Cheechoo pelaa nykyään Ottawa Senatorsin farmijoukkueessa Binghampton Senatorssissa. Entinen NHL-joukkueen 1. ja 2. ketjujen hyökkääjä on menettänyt täysin otteensa jääkiekon pelaamiseen.

Ville Leinon pelaamista on erittäin hienoa katsella. Helsingin Jokereista tie vei Detroit Red Wingssin organisaatioon. Ensimmäisen kautensa hän vietti pääosin farmissa Grand Rapids Griffinssissä. Ensimmäisen NHL-maalinsa hän teki samalla kaudella Washingtonin verkkoon. Leino pelasi maalitilanteensa kuin vanha tekijä, spin-o-rama, harhautus ja kiekko tyhjiin. Hän otti vauhtia keskiviivalta, nappasi kiekon, pyörähti ja löi kiekon verkkoon selkä edellä. Todella hieno maali melkein kenen tekemäksi.

Tällä kaudella ei peli kuitenkaan toiminut. Moni epäili, että syy johtuisi perisuomalaisesta synnistä. Kun saadaan jotain, otetaan se, mutta ei yritetä sen enempää. Liian moni NHL-pelaaja tyytyy siihen, että saa paikan Showsta, mutta ei sitten teekkään mitään sen eteen, että kehittyisi paremmaksi. Leino istui usein katsomossa ja pääsi kentälle vasta kun loukkaantumissuma siihen pakotti. Kesken kauden hänet treidattiin Flyerssiin vaihdossa norjalaiseen Ole-Kristian Tollefseniin ja 5:ssä ottelussa Bostonia vastaan Leino pelasi ehkä parhaan pelinsä koskaan. 0-4 voitossa hän teki maalin ja oli järjestelemässä kahta. Hyviä ratkaisuja kiekon kanssa, hyviä ajoja maalille, jne. Tällaista  Leinoa on erittäin hieno nähdä.

Niklas Bäckströmille (tälle Capsien sentterille, on aina hyvä muistuttaa) huhuillaan nyt 10 vuoden jatkosopimusta. Koskahan nämäkin järjettömät sopimukset loppuvat? Nikke olisi lopettaessaan 32-vuotias, joten täysin samaan syssyyn tätä ei voida laittaa kuten Hossan, Zetan, ym. paperit. Pitkällä sopimuksella kun saadaan pelaajan caphittiä alemmaksi ja kun pelaaja lopettaa, niin caphit lähtee automaattisesti pois palkkabudjetista. Tällä tavalla ollaan onnistuttu käyttämään tuota porsaanreikää hyväksi.

Philadelphia Flyerssin ykkösvahdin Brian Boucherin kausi on ohi. Hän loukkaantui Boston-sarjan 5:ssä ottelussa, kun 3 pelaajaa kaatui hänen päälleen maalinedustilanteessa. Hän heitti hanskansa pitkälle kenttään ja oli erittäin tuskaisen näköinen. Hänet autettiin pukukoppiin ja kakkosvahti Michael Leighton tuli hänen tilalleen. Leighton hankittiin jo talvella Boucherin loukkaannuttua Carolina Hurricanesista, jossa hän oli pelannut varsin kelvollisesti. Boucher kärsii tällä hetkellä polven sivusidevammasta.

Ja loppuun, Leinon jutussa jo aiemmin mainittu Detroitin organisaatiossa kiekkoillut norjalainen Ole-Kristian Tollefsen on tehnyt sopimuksen Ruotsin pääsarjaseuran MoDon kanssa. NHL-ura oli miehellä varmasti siinä, hän ei vakuuttanut kumpaakaan NHL-joukkuetta otteillaan.