perjantai, 14. toukokuu 2010

Historian lehtien havinaa Bostonissa

Ensi yönä klo 02 paukahtaa, kun Boston haastaa Philadelphian Itäisen Konferenssin välieräsarjan seitsemännessä pelissä.

Kyseessä on erittäin merkittävä ottelu, sillä Philadelphiasta saattaa tulla 3. joukkue NHL:n historiassa,  joka nousee 3-0 tappiotilanteesta 4-3 voittoon. Muut joukkueethan ovat Toronto Maple Leafs ja New York Islanders. Kukaan ei halua olla tuollaisen ottelusarjan häviäjä, mutta toisaalta kaikki haluavat olla tuollaisen ottelusarjan voittaja.

Bostonin joukkue oli näiden pudotuspelikarkeloiden suurimpia suosikkeja SC-finaaliin. Philadelphian ei uskottu menevän edes tälle toiselle kierrokselle New Jersey Devilssiä vastaan, vaikka voitot olivatkin runkosarjassa 5-1 Phillyn hyväksi. Pelasihan Piruissa sentään Martin Brodeur ja Kovy. Nämä olivatkin joukkueen parhaimmistoa tuossa sarjassa muiden suurin piirtein näyttäen persettään muulle joukkueelle kapteeni Langsia myöten.

Joukkueen hyökkäyksessä on ensi yönä suurta eroa Phillyn hyväksi, kun Bostonin riveistä puuttuvat 6 kk sivussa oleva Marco Sturm ja David Krejci. Nämä loukkaantumiset verottavat armotta joukkueen maalintekovoimaa, samalla äskettäin peleihin palanneen Marc Savardin hakiessa tuntumaa kentällä loukkaantumisensa jälkeen. Philadelphiassa aikoinaan pelannut  vanha sotaratsu Mark Recchi on intoutunut jälleen kovaan vireeseen ja tulee varmasti olemaan myös tärkeimmissä paikoissa esillä.

Miroslav Satan on yksi mielenkiintoisimmista pelaajista kotijoukkueelta. 35- vuotias slovakkihyökkääjä on kokenut Bruinsissa kuin uuden alun. Viime kaudella pingviineissä pelannut Satan oli kuin ei olisi ikinä NHL:ssä pelannutkaan. Nyt kuitenkin Bruins antoi mahdollisuuden ja Satan käytti sen.

21-vuotias Milan Lucic on myöskin kiinnostavaa seurattavaa Bruins vinkkelistä. Toissa kaudella NHL:n Youngstars-ottelussa pelannut hyökkääjä on tehnyt 5:ssä edellisessä ottelussa tehot 3+1 ja on lisäksi tehotilastossa plussalla yhden maalin verran.

Ja viimeisenä mainittakoon Kanadan joukkueessa Olympiakultaa voittaneen Patrice Bergeronin maali ja 3 syöttöä viidessä viime ottelussa ja +3.

Philadelhian hyökkäys onkin sitten vähintään yhtä mielenkiintoinen. Edellisessä postauksessa mainitun Leinon kanssa kiekkoilevat samassa ketjussa sentteri Daniel Briere ja Scott Hartnell. Hartnellin kiharatukka onkin jo monelle tuttu, kuten varmasti peliesityksetkin. Viime kaudella Hartnell kiekkoili varsin väkevästi Phillyn joukkueessa, mutta tällä kaudella mies on pyörinyt tilanteiden ulkopuolella, tuhlannut maalipaikkoja, sekä esiintynyt muutenkin varsin haluttomasti. Viime peleissä Hartnell onkin tehnyt jo hyvää tulosta tehopisteiden muodossa, mutta lisää kaivataan tältä kiharapäältä, jotta Philly tästä jatkoon menee.

Viime kaudella Daniel Carcillo, Arron Asham ja Glaude Giroux muodostivat yhden parhaimmista 3. ketjuista koko NHL:ssä. Nyt Carcillo saattaa pelata 1. kentässä. Carcillo on oikeastaan kaikkea sitä mitä NHL-joukkue näissä pippaloissa tarvitsee: Tehopisteitä, pikkusikaa, vastustajan horjuttamista (mediassakin, kun hän väitti Marc Savardin purreen häntä sormeen. Savard kertoi, että Carcillo yritti repiä häneltä hampaita suusta. Pelikieltoja ei tuomittu.), hyviä ajoja vastustajan maalille, jne.

4. ketjussa tänään(kin) pelaava Itävaltalainen Andreas Nödl on saanut paikan Phantomseista ja on täyttänyt paikkansa mukiinmenevästi. Jälleen hyvä nosto NHL-joukkueelta ja päästää kaveri haistelemaan Shown tunnelmaa.

Puolustuksessa on mielestäni tämän sarjan suurin taso ero. Puolustusta johtaa NHL:n pisin pelaaja Zdeno Chara ja Johnny Boychuck on alkanut pelaamaan kuten tuon tason puolustajan kuuluu (iso fyysinen puolustaja, joka taklaa ja laukoo kovaa). Loukkaantumiset vaivaavat tätäkin osastoa, kun saksalainen Dennis Seidenberg puuttuu puolustajistosta. Seidenberg pelasi viimeksi huhtikuun 3. päivänä Torontoa vastaan ja olisi tärkeää, että Seidenberg pystyisi pelaamaan tänään. Peli ei varmasti olisi kaksisen näköistä, mutta saattaisi auttaa joukkuetta jopa tehopisteiden muodossa. 5:ssä edellisessä ottelussa kaksi maalia ja tehotilasto +1.

Phillyn puolustus taasen on monta kaliiberia kovempi. Anaheimista hankittiin kovan luokan tekijä Chris Pronger. Pronger on jokaisella pelaamallaan kaudella pelannut myöskin pudotuspeleissä lukuunottamatta kahta ensimmäistä kauttaan. Pronger on ollut lähes täydellinen puolustaja tässä sarjassa, lukuunottamatta 3:n ottelun jäätymistä. Taisi Anaheim Ducksille koitua tappioksi tämä Prongerin menetys, kun pudotuspelit jäivät tällä kaudella väliin.

Kimmo Timonen on ehkä yksi aliarvostetuimmista pelaajista (tai ainakin puolustajista) NHL-tasolla, siksi niin varmaa Timosen esiintyminen kentällä on ollut jo pitkään. Timonen pelasi viime kaudella ykkösparissa Braydon Coburnin tai Matt Carlen kanssa. Timosen tehtävä oli aina himmentää vastustajan ykköshyökkääjät, kuten Ovetshkin muutaman kauden takaisessa pudotuspelisarjassa. Timonen ei ole niitä eniten maaleja siniviivalta lämäävä pakki, mutta tekee sitä suurelle yleisölle näkymätöntä mutta joukkueelle elintärkeää työtä illasta toiseen. Timonen oli ehkä tärkein yksittäinen pelaaja viime kauden Phillyssä ja fanitkin olivat pettyneitä, mikäli Timonen ei ottelussa pelannut.

Nyt tuota hommaa hoitaa pitkälti Pronger. Molemmat pelaavat yhdessä Carlen kanssa yli 20:ntä minuuttia per peli, joskus jopa 30:ntä. Timonen pelaa tätä nykyä siis 2. parissa joko Coburnin tai Carlen vuorotellessa vierellä.

Kolmosparissa viilettävät sitten tasoa alemmat puolustajat Ryan Parent ja Lukas Krajicek. Kolmantena vaihtoehtona on Latvialainen Oskars Bartulis, mutta häntä ei olla vähään aikaan nähty.

Maalivahdit ovat myös mielenkiintoista antia. Bostonin maalilla nähdään suomalaisväriä, kun Tuukka Rask yrittää torjua Flyerssin lähentelyt. Raskin annettiin kehittyä rauhassa Bostonin farmissa Providence Bruinsissa ja nyt tuo työ kantaa hedelmää.

Philadelphian maalilla nähdään myös hienosti pelannut Michael Leighton. Leighton piti 6:ssa ottelussa hienosti nollan tullen kesken pelin maalille Boucherin loukkaannuttua. Phillyn maalivahtihistorian tuntien olisi erittäin huonoa karmaa, jos tuo Flyerssin hieno kiri päättyisi jälleen maalivahtihärdelliin.

Tiukkaa peliä varmasti siis tulossa.

Montreal Canadiens eteni 3. kierrokselle ja pelaa jo nyt todellista superkautta. Saku Koivu lähti Habseista pois Anaheim Ducksiin viime kesänä ja sitä ennen Sakun aikakaudella Montreal ei ole juhlinut yhtään mitään. Koivun mennessä Duckseihin, pudotuspelit jäivät joukkueelta väliin pitkästä aikaa.

Olli Jokinen kiekkoili ensin Florida Panthersissa ja kun lähti Phoenixiin, näytti joukkue menevän poffeihin. Ihan niin ei kuitenkaan käynyt, vaikka mahdollisuuksia oli. Phoenix pääsi pudotuspeleihin vasta kun Jokinen poistui seurasta. Matka jatkui Calgary Flamesiin, jonka hyvä peli katkesi helmikuun siirtotakarajalla kuin seinään Jokisen tultua. Joukkue voitti ensimmäisen ottelun Philadelphiaa vastaan 1-5 Jokisen avulla vieraspelissä, mutta sen jälkeen tuli lunta tupaan. Peli ei toiminut loppurunkosarjan aikana, eikä poffeissakaan menestystä tullut.

Tällä kaudella Jokinen sai lähteä Calgarystä helmikuussa. Calgary ei päässyt pudotuspeleihin, eikä päässyt myöskään uusi seura New York Rangers. Jokinen tuhlasi runkosarjan viimeisessä ottelussa tasoittavan rankkarin Phillyä vastaan, ja Rangersin kausi päättyi siihen.

Mikähän on Jokisen osoite ensi kaudella?

 

torstai, 13. toukokuu 2010

Lento jatkuu

Habitantit voittivat sitten tuon seitsemännen ottelun ja kukistivat viime kauden Stanley Cup mestarin. Ensimmäisellä kierroksella joukkue kukisti runkosarjan ykkösen ja varteenotettavan SC-voittajan ja nyt tämä. Kaikkien aikojen legendaarisin seura on pelaamassa parasta kauttansa sitten kannun voiton 1993.

Joukkue vei ensimmäisellä kierroksella lomille koko NHL:n kasvot, venäläistähti Alexander Ovetshkinin ja nyt toisella kierroksella Sidney Crosbyn. Kirsikkana kakun päällä päättyi myös NHL:n top-3 pelaajan Evgeni Malkinin kausi.

Sidney Crosby ei tässä sarjassa saanut itsestään juuri mitään irti. Tiedä sitten oliko kyseessä vastustajan hyvä pimentäminen vaiko väsymystä (Crosby ratkaisi Olympiakultaa Kandalle helmikuussa), mutta ne suuret tehot jäivät puuttumaan. Crosbyn vaietessa olisi Malkinin täytynyt nousta paremmin esiin, mutta nyt niin ei käynyt. Jotkut pingviinien kannattajat ovat juuri nyt valmiita myymään Malkinin joukkueesta pois, mikä on tietysti tappion koittaessa ehkä luonnollinen reaktio. Tarkemmin jos kyselisi mahdollista kauppaa vaikka ensi kauden kynnyksellä, niin vastaus olisi taatusti erilainen.

Molemmat supertähdet olivat myös miinuksella sarjan päätyttyä.

Pinkkujen maalivahti Fleury ei ollut ennen viime yön peliä hävinnyt koskaan sarjan 7:ttä peliä. Tulipahan sekin nyt korjattua. Hän ei ollut tänään voittava maalivahti. Hän ei ollut vahva ottelun tärkeimmillä hetkillä. Kuten Slovakian Bratislavasta kotoisin oleva virkaveli Jaroslav Halak Hapseilla. Halakkia on tullut hehkutettua jo niin paljon eri medioissa, että jätetään hänet nyt  kokonaan väliin.

Cammy teki ottelun voittomaalin Hapseille. Tällä hetkellä koossa pudotuspeleistä siis yhteensä 12 maalia. Treidi Montrealiin Calgarystä kirvelee aina vain enemmän ja enemmän.

Montreal ratkaisi pudotuspeleihin pääsyn vasta viimeisellä kierroksella jatkoaikatappiolla, nyt se on menossa 3:lle kierrokselle.

Vastustaja kolmannelle kierrokselle on vielä epävarma. Big Bad Bruins johti ottelusarjaa Broad Street Bulliesia vastaan jo 3-0, mutta niin vain Philly onnistui voittamaan viime yönä kolmannen kerran sarjan aikana. Phillystä voi tulla 3. joukkue NHL:n historian aikana, joka nousee 3-0 tappioasemasta voittoon.

Sarjasta enemmän huomisessa jutussa, mutta sanottava on, että mikäli vastassa onkin Philly, niin vastakkain ovat kaksi reilusti ylisuorittanutta joukkuetta. Häviäjän osa ei siis ole millään tavalla huono, vaikka sitä ei kukaan toivoisikaan.

Lännessä ovat vastakkain konferenssin 1. ja 2. Idässä taasen 8. ja 6./7. Konferenssin eroja kuvasi jo ensimmäisellä kierroksella se, että Idästä kaikki kolme divisioonan voittajaa kaatuivat (Washington, New Jersey, Buffalo), kun taas Lännessä kaikki kolme voittajaa jatkoivat toiselle kierrokselle (San Jose, Chicago, Vancouver). Ja minä kun pidin Läntistä Konferenssia parempana.

Kari Lehtonen teki Dallas Starsin kanssa 3:n vuoden ja 10.65 miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen. Lehtoseen siis luotetaan vielä, vaikka loukkaantumiset ovatkin olleet jatkuvana riesana. Valitettavaa vain on, että nyt alkaa olla Lehtosen uran viimeisiä hetkiä näyttää olevansa luotettava ykköskassari NHL-tasolla. Jos tuo menee puihin, voi edessä olla lähtö Eurooppaan tai jumiutuminen liigan alasarjoihin. Tietysti ketä haluaa enää pitää tuon tason kaveria esteenä omien nuorten maalivahtien kehitykselle.

Chris Chelios ilmoitti päättävänsä uransa. Loistava peliura ja vaikkei muutama edellinen kausi enää ollutkaan loistoa, niin varmasti toimi hyvänä mentorina nuorille puolustajille. Itsehän en ole nähnyt Cheliosin pelaavan kuin viime ja toissa kauden Detroitissa, ja jälki oli sen näköistä kuin tämän hetken vanhimman NHL-pelaajan jälki voi enää olla. Huippuvuodet jäivät näkemättä, mutta Stanley Cupit, Norris-palkinnot, yms. kertovat kaiken. Varma ehdokas Hockey Hall Of Fameen.

Aloin tässä miettimään pidempään noita pelaajien loukkaantumisia. Esim. tällä kaudella Ottawa Senatorssin isokokoinen puolustaja Andy Sutton jyräsi Penguinssin virkaveljen Jordan Leopoldin suoraan päähän. Taklaushan ei ollut törkeä, koska Leopold pelasi pää alhaalla. Hän pyörähti ilmassa ja putosi mahalleen kuin hänellä ei olisi ollut mitään kontaktia kroppaansa. Täysin velttona. Hänet autettiin ylös ja myöhemmin hänen kerrottiin olevan day-to-day. Hän jätti väliin vain muutaman pelin ja oli nopeasti taas pelikunnossa.

Boston-Philly sarjassa taasen saksalaishyökkääjä Marco Sturm yritti taklata Phillyn puolustajaa Matt Carlea, mutta taklaus osui hieman ohi. Hän pääsi vaivoin pukusuojaan ja hänen ilmoitettiin olevan sivussa yhteensä 6 kk. Nivelsiteitä oli jalasta mennyt ja leikkaushoito oli siis ainoa, mitä voitiin tehdä.

Nuo tapaukset pistävät miettimään, miten pienistä asiat  voivat joskus olla kiinni.

Jonahan Cheechoo pelaa nykyään Ottawa Senatorsin farmijoukkueessa Binghampton Senatorssissa. Entinen NHL-joukkueen 1. ja 2. ketjujen hyökkääjä on menettänyt täysin otteensa jääkiekon pelaamiseen.

Ville Leinon pelaamista on erittäin hienoa katsella. Helsingin Jokereista tie vei Detroit Red Wingssin organisaatioon. Ensimmäisen kautensa hän vietti pääosin farmissa Grand Rapids Griffinssissä. Ensimmäisen NHL-maalinsa hän teki samalla kaudella Washingtonin verkkoon. Leino pelasi maalitilanteensa kuin vanha tekijä, spin-o-rama, harhautus ja kiekko tyhjiin. Hän otti vauhtia keskiviivalta, nappasi kiekon, pyörähti ja löi kiekon verkkoon selkä edellä. Todella hieno maali melkein kenen tekemäksi.

Tällä kaudella ei peli kuitenkaan toiminut. Moni epäili, että syy johtuisi perisuomalaisesta synnistä. Kun saadaan jotain, otetaan se, mutta ei yritetä sen enempää. Liian moni NHL-pelaaja tyytyy siihen, että saa paikan Showsta, mutta ei sitten teekkään mitään sen eteen, että kehittyisi paremmaksi. Leino istui usein katsomossa ja pääsi kentälle vasta kun loukkaantumissuma siihen pakotti. Kesken kauden hänet treidattiin Flyerssiin vaihdossa norjalaiseen Ole-Kristian Tollefseniin ja 5:ssä ottelussa Bostonia vastaan Leino pelasi ehkä parhaan pelinsä koskaan. 0-4 voitossa hän teki maalin ja oli järjestelemässä kahta. Hyviä ratkaisuja kiekon kanssa, hyviä ajoja maalille, jne. Tällaista  Leinoa on erittäin hieno nähdä.

Niklas Bäckströmille (tälle Capsien sentterille, on aina hyvä muistuttaa) huhuillaan nyt 10 vuoden jatkosopimusta. Koskahan nämäkin järjettömät sopimukset loppuvat? Nikke olisi lopettaessaan 32-vuotias, joten täysin samaan syssyyn tätä ei voida laittaa kuten Hossan, Zetan, ym. paperit. Pitkällä sopimuksella kun saadaan pelaajan caphittiä alemmaksi ja kun pelaaja lopettaa, niin caphit lähtee automaattisesti pois palkkabudjetista. Tällä tavalla ollaan onnistuttu käyttämään tuota porsaanreikää hyväksi.

Philadelphia Flyerssin ykkösvahdin Brian Boucherin kausi on ohi. Hän loukkaantui Boston-sarjan 5:ssä ottelussa, kun 3 pelaajaa kaatui hänen päälleen maalinedustilanteessa. Hän heitti hanskansa pitkälle kenttään ja oli erittäin tuskaisen näköinen. Hänet autettiin pukukoppiin ja kakkosvahti Michael Leighton tuli hänen tilalleen. Leighton hankittiin jo talvella Boucherin loukkaannuttua Carolina Hurricanesista, jossa hän oli pelannut varsin kelvollisesti. Boucher kärsii tällä hetkellä polven sivusidevammasta.

Ja loppuun, Leinon jutussa jo aiemmin mainittu Detroitin organisaatiossa kiekkoillut norjalainen Ole-Kristian Tollefsen on tehnyt sopimuksen Ruotsin pääsarjaseuran MoDon kanssa. NHL-ura oli miehellä varmasti siinä, hän ei vakuuttanut kumpaakaan NHL-joukkuetta otteillaan.

keskiviikko, 12. toukokuu 2010

Blackhawks in six + muuta sälää

Eli Chicago Blackhawks selvitti toisena joukkueena paikkansa konffifinaaleihin, kun se kukisti Vancouver Canucksin vieraskentällä lukemin 1-5. Vastaan asettuu kolmannella kierroksella San Jose Sharks.

Jos loppui Canucks-puolustajien typerät jäähyt, niin sitten alkoivat loukkaantumiset vaivata. Alexander Edler loukkaantui viimeisessä pelissä ja Sami Salo oli jo valmiiksi hajalla. Sami Salo sai edellisessä ottelussa kiekon "nivusiinsa", kun hän yritti blokata Chicagon puolustajan Duncan Keithin vetoa. Salo kaatui maahan ja piteli alavartaloaan tavalla, joka viestitti kovasta kivusta. Hänet autettiin vaivoin pois kentältä ja vietiin ambulanssilla sairaalaan. Tarkemman tiedon mukaan häneltä olisi revennyt toinen kives. Eli enpä olisi halunnut olla itse tuon vedon tiellä.

Canucksin valmentaja kiisti kuitenkin kaikki tarkemmat vammat ja ilmoitti Salon olevan day-to-day, eli tilannetta katsotaan päivittäin ja päätös pelaamisesta annetaan vasta pelipäivänä. Näin pudotuspelien aikaan ei paljoa loukkaantumisten yksityiskohdista kerrota, jotta vastustaja ei pääsisi varautumaan loukkaantuneen pelaajan esiintymiseen.

Salo harjoittelin joukkueen mukana ennen peliä ja pääsikin kentälle asti. Luistelu oli kuitenkin ymmärrettävästi hieman vajavaista, eikä pelirohkeuttakaan hirveästi ollut. Tähän kun lisätään vielä Edlerin loukkaantuminen, niin kaikenmaailman Bieksat ja SOB:it pelasivat aivan liikaa taitoihinsa nähden.

Hawkspuolustuksessa taasen Duncan Keith ja Brent Seabrook pelasivat varmat ottelut, samoin kuin Campbell ja Hjalmarsson.

Maalilla Luongo ei esiintynyt "huonosti", mutta ei myöskään joukkuetta auttavasti. Mahtoi mielessä pyöriä jopa viime kautinen 7:n maalin ilta myöskin kuudennessa ottelussa toisella kierroksella Hawksia vastaan. Silloin mies selitti tekemisiään medialle kyynelsilmin, uusimpia haastatteluja en ole vielä ehtinyt katsastaa, mutta kovin positiivista tekstiä ei varmastikkaan ole luvassa.

Hawksin maalilla taasen Antti Niemi torjui varman illan, vei kaksintaistelun Luongoa vastaan ja oli jälleen kerran vahva tärkeimmillä hetkillä. Niemi pelaa kyllä tasaisen varmaa kautta tulokasvahdiksi.

Sarjasta jäi mieleen Hawkseilta mainittujen nimien lisäksi Dustin Byfuglien (nimihän lausutaan siis Baflin, eikä esim. Bjyyfuliin, kuten eräs Alkion Jani viime kauden Canal+ lähetyksissä), joka teki hattutempun, kuten kapteeni Jonathan Toewskin. Kaksi pelaajaa tekee hattutempun samasta joukkueesta saman pudotuspelisarjan sisällä, kova temppu.

Vancouverilta mieleen jäi huonossa mielessä puolustaja Andrew Alberts, jonka pelaaminen oli kaukana siitä, mitä se oli viime kaudella Carolina Hurricanesin aikaan. Typeriä jäähyjä, hasardisyöttöjä, kiekon menetyksiä. Myöskin Sedinin kaksoset ansaitsevat pitkät miinukset.  Pistepörssin voittokaan ei painanut tässä sarjassa. Myös Detroitista hankittu Samuelssonkin jäi ainakin tehojen valossa rannalle. Ryan Kesler pelasi pitkän aikaa kuin loukkaantuneena. Muuta syytä on enää vaikea keksiä noin huonojen esitysten jälkeen.

Ensi yönä sitten taas kaksi kesken olevaa sarjaa saa luultavasti päätöksensä molemmat, kun Pittsburghissa pelataan legendaarinen G7 Montrealia vastaan ja Philadelphia pelaa Bostonia vastaan sarjan kuudennen ottelun.

Montreal Canadiensin maalivahti Jaroslav Halak on äitynyt varsinaiseen pudotuspelivireeseen seisomalla päällään lähes jokaisessa ottelussa. Joukkue lähetti Capsit lauluun ensimmäisellä kierroksella oltuaan ensin 3-1 tappioasemassa. Habsit eivät itsessään lauo kovinkaan montaa kertaa ottelun aikana, mutta käyttävät harvat paikkansa hyväkseen. Tähän kun lisätään Halakin haamutorjunnat, on tuhkimotarina valmis. Vielä tosin ilman loppua.

On kuluttavaa pelata kolme ottelua putkeen veitsi kurkulla. Näin teki Habsit ja joukkueen pitikin olla selvää kauraa pingviineille. Habsit ovat onnistuneet pimentämään Kanadan ihmelapsi Sidney Crosbyn ja Malkinkin on äitynyt tuhlailemaan paikkoja. Nyt on kuitenkin toinen ääni kellossa, kun vain ja ainoastaan voitosta pelataan.

Maalivahdeista toisessa päässä MAF on tehnyt vakuuttavaa jälkeä. Hän ei ole koskaan ennen hävinnyt seitsemättä ottelua, tuskin haluaa hävitä nytkään.

Hyökkäysosastolla Habseilla on esittää kova ase: Cammaleri. Cammy on tehnyt kovaa jälkeä playoffeissa ja on tehnyt jo 11 osumaa. Se on toiseksi eniten Habsin historiassa playoffien aikana. Calgary Flames joutui treidaamaan Cammyn pois joukkueesta saadakseen suomalaissentteri Olli Jokisen caphitin mukaan. Tietenkään ei voi suoraan verrata pelaajan tilastoja kahden eri joukkueen aikana, mutta kyllähän tuossa Flames tietynlaisen kultakimpaleen hävisi, katsoi asiaa miten päin vain. Joukkueessa oli jo runsaasti johtajuutta Cammyn muodossa ja tämäkin varmasti vaikutti Jokisen peliin. Cammy sai lähteä ja loppu onkin historiaa.

Tuosta Boston-Philadelphia sarjasta myöhemmin.

keskiviikko, 12. toukokuu 2010

San Jose Sharks matkalla kohti Stanley Cupin finaaleja

Aloitetaan blogi vaikka käsittelemällä San Jose Sharksia, tuota Kalifornian joukkuetta. Sharksit ovat jääneet itsellä hieman pimentoon jostain syystä, mutta yritetään nyt kuitenkin jotain keksiä.

San Jose Sharksista tuli ensimmäinen joukkue, joka eteni konferenssifinaaleihin NHL-liigan pudotupeleissä. Matkan aikana se pelasi itsensä Läntisen Konferenssin ykköseksi ja koko liigassa se sijoittui 2. vain Washington Capitals edellään. Pisteitä se keräsi yhteensä 113, 8 pistettä vähemmän kuin Capsit. Pudotuspeleissä se sai vastaansa 8. sijoittuneen Colorado Avalanchen, joka runkosarjan hyvistä otteistaan huolimatta kaatui otteluvoitoin 4-2. Toisella kierroksella se sai vastaansa viime aikojen menestyneimmän NHL-joukkueen Detroit Red Wingssin, jonka Sharksit peittosivat hieman yllättäenkin otteluvoitoin 4-1.

Kolmannella kierroksella vastaan tulee voittaja sarjasta Chicago Blackhawks-Vancouver Canucks, jota Hawksit johtavat 3-2. Game 6 pelataan tänä aamuna Vancouverissa kello 05.30 Suomen aikaa. Sarjasta pääsee 4:llä voitolla jatkoon.

San Jose oli yksi joukkueista, joilla oli Olympicseissa useita pelaajia samasta joukkueesta. Joe Thornton, Patrick Marleau ja Dany Heatley pelasivat samassa ketjussa samoin kuin pelasivat Sharkseissakin. Pudotuspeleissä vastaavaa ketjua ei käytetty koko aikaa, koska vastustajan olisi helppo pimentää yksi kovista tähdistä koottu kenttä ja luottaa siihen, ettei muista kentistä löydy kunnolla tulivoimaa. Tiettyjä fiksauksia oli mm. Marleaun vaihto Joe Pavelskiin, joka on ollut 2. ketjussa hyvä secondary scoring-osastolla.

Colorado-sarjassa Avalance jaksoi haastaa Sharksit varsin hyvin, mutta kahdessa viimeisessä pelissä alkoi tasoero näkymään. Ottelusarjan erikoisin tilanne nähtiin G3:ssa, jossa Dan Boylen oma laukaus meni maaliin hölmistyneen Nabokovin ohi ja vieläpä jatkoajalla. Coloradon hyökkääjä Ryan O`Reilly ahdisti Boyleä kulmassa ja Boyle yritti vain harmitonta purkukiekkoa maalin taakse ränniin. Kiekko kuitenkin karkasi omaan rysään. Jatkoaikaa oli tuolloin pelattu 51 sekuntia. No, tuollaisia sattuu välillä.

G5:ssa Sharksit onnistuivat kukistamaan Coloradon peräti 5-0 ja tuo oli jo liikaa Avalanchen nuorelle mutta yritteliäälle ryhmälle. Tasoero alkoi näkymään ja kuudennen ottelun hait veivät 2-5, Avalanchen kotiluolassa.

Seuraavalla kierroksella vastaan asettui Detroit Red Wings, joka on kahden edellisen kauden aikana voittanut Stanley Cupin ja ollut finaalissa häviävänä osapuolena. Luultavasti Olympiapelit, joukkueelle tehollisesti tärkeiden pelaajien (Hudler, Samuelsson) lähdöt, sekä tulleiden pelaajien laatu (Eaves oli lopulta palkkaansa nähden ihan ok hankinta, mutta Justin Williamsin pelaamista voi vain ihmetellä) olivat luultavasti syitä, jotka vaikuttivat nähtyyn lopputulokseen.

San Jose Sharksia on haukuttu playoffs-flopiksi jo monta kautta ja sitä se on ollutkin. Loistava runkosarja, aikainen putoaminen pudotuspeleissä. Joe Thorntonia on saanut lisänimen Jumbo-Joe ainaisesta hyytymisestä kapteenina (jokainen voi toki olla mitä mieltä haluaa), mutta tällä hetkellä Joe on nousemassa nimenomaan positiivisessa mielessä esiin. Tärkeitä pisteitä viime otteluissa: Viimeisessä ottelussa tasoitusmaali sekä syöttö 2-1 voittomaaliin, G3:ssa kavennusmaali 2-3:een, sekä syöttö jatkoaikamaaliin.

Nyt tuo peikko on jo väistynyt ja joukkue (ja Thornton) voi avoimemmin mielin lähteä pelaamaan konffifinaaleja.

Erityistä huolta aiheutti Red Wings sarjan 4. ottelu, jonka Detroit voitti kotonaan lukemin 7-1. Hyvän ja huonon päivän ero ei voi olla noin suuri. Joukkue hävisi ensimmäisen erän 5-0 lukemin Johan Franzenin tehtyä hattutempun. Seuraavassa pelissä ei kuitenkaan näkynyt jälkiä tuosta pelistä, vaan joukkue pelasi ehjän 60 minuutin pelin. Mutta seuraavassa sarjassa ei saa tulla tuollaisia pelejä.

Vaikeaa spekuloida tämän enempä, kun tuo vastustajakin on vielä epäselvä, mutta mahdollisuuksia sinne Stanley Cupin finaaleihin on. Joukkueella on hyvät 1. ja 2. ketjut, joihin 3. ja 4. ketjut tuovat taustatukea. Venäläismaalivahti Evgeni Nabokov on esittänyt maalilla kelpo otteita, vaikka miehellä onkin huono maine playoffhäviäjänä.

Ja pientä sopimusuutistakin pukkaa, Sharks on tehnyt 3:n vuoden diilin Tapparan maalivahdin Harri Säterin kanssa. Ensi kausi menee varmasti vielä Suomessa, jonka jälkeen farmiin ja sitten katsotaan mikä on homman nimi. Joukkueella on jo farmissa mm. Tomas Greiss, onkohan Säteristä yhdeksi kirittäjäksi?

Nabokovin sopimushan loppuu tähän kauteen ja ensi kaudellahan vasta ollaan viisaampia tämänkin asian suhteen, mitä tapahtuu.